Koulun näkymättömät rakenteet näkyviksi   

Kun ottaa näkökulmaksi tasa-arvon, voi huomata, että kouluarki on täynnä tilanteita, joissa tuodaan esiin sukupuoleen liittyviä sosiaalisia normeja. Suhteellisen pienilläkin muutoksilla voi olla rakentamassa turvallisempaa ja sukupuolitietoisempaa arkea, kirjoittaa Globaalikoulun ohjelmapäällikkö Minna Mannert.  

Suomalainen koulu on tasa-arvoinen, vai onko?   

Yhteiskunnan ja koulun säädöspohja sukupuolten tasa-arvon edistämiseen on vahva, mutta kun pintaa raaputtaa, huomaa, että oppilaitosten tasa-arvotyössä on vielä paljon kehitettävää. Opetushallituksen parin vuoden takainen selvitys viittaa siihen, että suomalaisten koulujen tasa-arvotyöhön kaivataan lisää osaamista ja etenkin konkretiaa. 

Sen vuoksi kehitimme globaalikoulussa uuden Näkökulmaksi tasa-arvo! -koulutuksen suomalaisille opettajille. Koulutuksessa pohdimme yhdessä opettajien kanssa, kuinka koulun toimintakulttuuria ja käytänteitä voisi kehittää tasa-arvoisemmiksi.  

On tärkeää tiedostaa, että tasa-arvonäkökulman huomioinen ei ole vapaaehtoinen, vaan lakisääteinen asia.  

Pienillä muutoksilla turvallisempaa arkea  

Koulutuksessamme lähdemme liikkeelle neurotieteen näkökulmasta. Jokainen meistä turvautuu ajattelussaan luokitteluun, ja siitä on arjessa meille paljon hyötyä. Harvardin yliopistossa kehitetty Implicit Association test -tutkimus osoittaa laajan tutkimusaineiston valossa, kuinka tyypillistä on luokitella ihmisiä ja ominaisuuksia sukupuolen perusteella. Saatamme ajatella vaikkapa naisia herkkinä tai miehiä johtajina.  

Usein ympäröivä kulttuuri, mediaympäristö ja jopa oppimateriaalit vahvistavat opittuja luokitteluita. Jo hyvin pienillä lapsilla esiintyy stereotyyppistä ajattelua esimerkiksi siitä, mitä tytöt ja pojat voivat ja saavat tehdä. Ongelmallisiksi luokittelut muodostuvat silloin, kun ne johtavat syrjintään.   

Kuinka sitten lähteä purkamaan kouluarjen syrjiviä käytäntöjä? Ensimmäinen askel on tuoda tiedostettuja ja ehkä myös tiedostamattomia normeja näkyväksi. Pyrimme koulutuksessamme tarjoamaan ammattilaisille turvallisen ja avoimen ilmapiirin, joka mahdollistaa ääneen ajattelun, pohdinnan ja keskustelun.   

Kun ottaa näkökulmaksi tasa-arvon, voi huomata että kouluarki on täynnä tilanteita, joissa tuodaan esiin sukupuoleen liittyviä sosiaalisia normeja. Opettaja saattaa kysäistä, löytyisikö muutama “vahva poika” auttamaan painavien tavaroiden kantamisessa. Oppilas voi kommentoida, että eihän tyttö voi ottaa sinistä paperia kuviksen työhön, “kun se on poikien väri”. Koulun aikuinen saattaa tulla opastaneeksi, että tyttöjen wc:t löytyvät oikealta ja poikien vasemmalta.  

Jos itse mahtuu enemmistön mukaiseen muottiin, ei välttämättä huomaa näissä tilanteissa mitään erikoista. Kuitenkin suhteellisen pienilläkin muutoksilla voi olla rakentamassa turvallisempaa ja sukupuolitietoisempaa arkea. Arkisilla käytänteillä on joskus kauaskantoiset seuraukset nuorten hyvinvointiin ja esimerkiksi ammatinvalintaan.   

Työ tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden eteen on jatkuvaa oppimista  

Otin tänä keväänä osaa Planin omaan Planting Equality -kouluttajakoulutukseen. Koulutuksen jälkeen toimimme omassa työyhteisössämme sisäisinä kouluttajina ja tarjoamme työkaluja tasa-arvon vahvempaan huomioimiseen muun muassa ohjelmien suunnittelussa ja johtamisessa.  

Koulutus palautti jälleen mieleen, kuinka tärkeää on pohtia ja reflektoida käsiteltäviä asioita omakohtaisesti sekä etsiä niitä kohtia, joissa oma ymmärrys on vielä rajallinen. Työ tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden eteen on jatkuvaa oppimista.  

Pohjimmiltaan myös koulujen ammattilaisten tasa-arvo-osaamisen vahvistaminen perustuu opetussuunnitelman arvopohjaan ja sen elämiseen todeksi.  

Perusopetuksen opetussuunnitelman arvopohjan mukaan jokainen on ainutlaatuinen yksilö ja arvokas omana itsenään, ja opetustyön tulee vahvistaa jokaisen yhtäläistä ihmisarvoa.  

Kirjoittaja: Minna Mannert